Kiire on aina ajankohtainen aihe ja huomaan pohtivani omaa suhdettani siihen usein. Ehkä siitä syystä, että suhtaudun kiireeseen ja sen ympärille muodostuvaan tärkeyden illuusioon eri tavalla kuin joitain vuosia sitten. Aikaisemmin vastasin kuuliaisena sopulina kuulumisia kysyessä, että kiirettä pitää. Nykyään pystyn jo vastaamaan muutakin. Oman ajattelun kehittäminen esimerkiksi opiskelemalla vaatii väljyyttä ja sitä olen itselleni viime vuosien aikana antanut. Toki suhtautuminen uudella tavalla vaatii edelleen tietoista ajattelua. Aivopesu kiireeseen ja sen tärkeyteen on meihin syvään kaiverrettu.
Toinen syy, joka inspiroi teemaan, on jälleen päin näköä tullut kulttuurillinen eroavaisuus, miten koemme kiireen tai sen olemattomuuden. Olemme viettäneet viimeiset viikot mieheni kotikaupungissa Buenos Airesissa ja eteläamerikkalaisten suhtautuminen aikaan, ajan suunnitteluun ja tehokkuuteen ovat hyvin erilaisia kuin pohjoismaissa.
Ystäväni sanoi nasevasti joku aika sitten, että kiire on se, joka pilaa aina kaiken. Hauskasti sanottu, tuumasin ja ehkä siinä on totuuden siementä. Emme pysähdy asioiden äärelle, koska seuraava rasti jo häämöttää. Lisäksi kiireen jalkoihin jää helposti ne asiat, jotka olisivat niitä tärkeimpiä pidemmällä aikajänteellä.
Kiire ja läsnäolemisen taito
Terapeutti Tommy Hellsten kirjoitti artikkelissaan joitain vuosia sitten, että kiire johtuu siitä, että emme ole läsnä tekemisessä. Hellstenin mukaan sillä ei ole väliä, onko tekemistä vähän vai paljon, vaan kyse on taidostamme olla ajatustasolla läsnä siinä, mitä teemme. Kun uppoudumme tekemiseemme, emme koe kiireen tuntua ja rytmi on luontainen (lisäksi hyvin tuottelias). Jos taas sohimme sinne tänne ja sähellämme pintapuolisesti, jää meille käteen tyytymättömyyden tunteita ja läjä keskeneräisiä asioita, joista saa helposti muodostettua itselle kiireen illuusion.
Läsnäoleminen maadoittaa meidät hetkeen ja rauhoittaa. Voimme keskittyä olennaiseen ja luottaa siihen, että voimme käyttää siihen sen vaatiman resurssin. Miksi tämä on niin hankalaa työelämässä?
Kiireen spiraali
Hetkittäin kiire saa meidät huippuvireeseen ja huomaamme selviytyvämme voittajina haastavasta tilanteesta. Tähän kiirettä tarvitaan ja jokainen varmasti tunnistaa tilanteen. Tiedetään myös, että jatkuva kiire johtaa stressiin, mikä aiheutuu hallinnan tunteen menettämisestä ja tilanne saattaa edetä uupumuksen puolelle. Rimpsu on useimmalle meistä ihan kristallin kirkas. Samaan tapaan kuin tiedämme, että terveellinen ruokavalio edistää hyvinvointia. Kuitenkin aika vähän tehdään työpaikoilla sen eteen, että siirryttäisiin kunnioittamaan enemmän sekä omaa että muiden rajallisinta resurssia, eli aikaa. Mitä käytännön tekoja teidän työpaikalla tehdään sen eteen, että kiire ei ota niskalenkkiä ja pyyhkäise merkityksen yli?
Oma ja yhteinen vastuu
Ikävä ja samalla helpottava tosiasia on se, että olemme itse aika pitkälti loppujen lopuksi vastuussa siitä, miten syvälle kiireen spiraaliin itsemme päästämme. Toki kollektiivinen paine työpaikoilla saattaa pakottaa olemaan se jees-tyyppi, joka suostuu mukisematta kaikkeen ja nipistää jo omista yöunistaan, jotta ehtii asiat hoitamaan. Mutta paljon on kyse siitä, että on niin pirun vaikeaa sanoa EI. Ei, nyt ei pysty. Ei, nyt en kerkee. Tai jos haluat minun kerkeävän, mitä tiputan työkuormastani pois.
Terveessä ja arvostavassa työpaikassa kiireestä, ei:n sanomisesta ja yhteisistä pelisäännöistä edellisten asioiden suhteen voidaan puhua avoimesti esimerkiksi tiimin kesken. Miten me huolehdimme kollektiivisesti siitä, ettemme huku vesilasiin kiireen kanssa? Miten otamme asian puheeksi jos a) tunnistan olevani liian kovassa kiidossa tai b) huomaan työkaverini silmien pullistuvan päästä. Jos esihenkilönä sinusta tuntuu hankalalta nostaa tämä kissa pöydälle, pyydä siihen apua esimerkiksi valmentajalta.
Mitä kiireen alle jää?
Paljon olennaista ja harmillisen tärkeitä asioita laadukkaamman ja merkityksellisemmän tekemisen näkökulmasta. Sellaista tekemistä, joka vie ajattelua, toimintaa ja bisnestä eteenpäin. Kiireessä fokus on tulipalojen sammuttelussa ja tapahtuneisiin asioihin reagoinnissa. Tulevaan kiikarointi jää olemattomaksi.
Ethän anna näiden jäädä kiireen alle:
- Reflektointi x 100. Reflektointi yksin. Reflektointi yhdessä.
- Palautuminen
- Toiminnan suunnittelu
- Olennaiseen keskittyminen (vaatii reflektointia)
- Oppiminen ja oppien käytäntöön laittaminen
Jos olet päättävässä asemassa ja käytävillä vieläkin keulitaan armottomalla kiireellä, on korkea aika puuttua siihen. Ei syyllistämällä kiireen huumassa tohottavia henkilöitä vaan räjäyttämällä työn tekemisen mahdollisuuksia: resursointia, työn fokusta, työvälineitä, vastuita ja työn jakoa. Lisäksi tarjoa mahdollisuus reflektointiin. Keskustelkaa yhdessä siitä, miten haluatte työtä tehdä. Jos kovapalkkaiset asiantuntijat eivät ehdi miettimään, kyseenalaistamaan tai sparraamaan, maksat heille aivan turhasta.
Valmennus on yksi parhaista keinoista reflektoida omaa tekemistä joko yksin tai yhdessä tiimin kanssa. Oman potentiaalin ja vahvuuksien sanoittaminen sekä tekemisen suunnittelu olennaisuuksiin keskittyen auttaa fokusoimaan omaa työtä. Lue lisää. 
