Miten yritysvalmennus ja urheiluvalmennus eroavat toisistaan ja mitä yhteneväisyyksiä niiden väliltä löytyy? Mitä työelämä voisi oppia urheilun maailmasta?
Tämän artikkelin tavoite on tarjota lukijalle vastauksia näihin kysymyksiin. Lisäksi toivon herättäväni ajatuksia ja ideoita omaan johtamis- ja/tai tiimityöhön.
Havainnot pohjautuvat omaan kokemukseeni henkilöstöjohtamisen parissa ja yritysvalmentajana sekä kilpaurheilijana joukkuelajissa. Lisäksi olemme käyneet mielenkiintoisia keskusteluja hyvän ystäväni, entisen joukkuetoverini ja nykyisen huippuvalmentajan, Milja Sarkkisen, kanssa teemoista. Hänellä on timanttinen kokemus ja näkemys siihen, miten urheilujoukkue saadaan kukoistamaan vuonna 2021. Aikanaan vuosituhannen alussa saavutimme muodostelmaluistelun junioritasolla kaiken sen, minkä kansainvälisesti pystyi saavuttamaan, joten ihan pelkkää arvailua touhu ei ollut silloinkaan.
Miljan taustaa ja valmennusfilosofiaa
Milja on valmentanut ammatikseen 15 vuotta, joten virheistä on ehditty ottaa opiksi ja oma identiteetti valmentajana on vahvistunut. Taustalla olevat opettajan pätevyys ja pedagogiset opinnot auttoivat löytämään oman tavan tehdä ja auttaa urheilijoita onnistumaan. Miljan vastuulla on kokonaisuudessaan juniorijoukkue Team Fintastic, joka muun muassa voitti vuonna 2020 sekä Suomen että maailmanmestaruuden (lue lisää http://teamfintastic.fi/ ). Lisäksi Milja toimii seniorijoukkue Rockettesin fysiikkavalmentajana tehtävänään kehollinen oivalluttaminen, minä-pystyvyyden vahvistaminen ja jokaisen yksilöllisen riittävän hyvän tason löytäminen.
Vuosien myötä Milja mainitsee oman reflektointitaidon kasvaneen eniten. Oman valmennustyön pohtiminen onnistumisten ja epäonnistumisten kohdalla on viitoittanut tietä eteenpäin. Miljan tapana on aina ollut puhua avoimesti urheilijoille omasta valmentajuudestaan ja toimintatavoistaan, jolloin kaikille on selvää, mikä on tärkeää ja mistä voi hieman lipsua Miljan valmennuksessa.
Miljan tapana on aina ollut puhua avoimesti urheilijoille omasta valmentajuudestaan ja toimintatavoistaan.
Nykyinen valmennuskulttuuri on huomattavan paljon keskustelevampaa ja osallistavampaa kuin muutama vuosikymmen sitten. Kuitenkaan se ei Miljan mielestä poista sitä, että valmentajan on näyttäydyttävä määrätietoisena ja vahvana auktoriteettina, johon joukkue luottaa. Luottamus tuo uskon kollektiivisesti siihen, että valmentajaa ohjaa joukkueen kannalta parhaiden ratkaisujen löytäminen milloin mihinkin tilanteeseen. Miljalle on tärkeää urheilijoiden tietävän, että langat ovat valmentajan käsissä ja toiminnalle on määritelty selkeät rajat.
Oman kehittymisen kannalta Milja nostaa olennaisimmaksi vuosien varrelta opitun keskeneräisyyden sietämisen ja prosessin hitauden vaalimisen. Havahtuminen siihen, että oikeastaan koko toiminnan sisältö ja suola on juuri oppimisen prosessissa, mikä on jatkuvaa läpi kauden ja läpi vuosien. Milja muistuttaa jatkuvasti itseään iloitsemaan siitä, että joukkueella on vielä paljon tehtävää ja monia asioita, joissa se voi kehittyä.
Kuva: Ville Levijärvi
Mitä Miljan filosofiasta voisi soveltaa työelämään?
Reflektointitaito johtajana, kollegana tai tiiminjäsenenä
Omien työtapojen sanoittaminen itselle ja muille
Keskeneräisyyden sietäminen ja sen arvostaminen
Miten yritysvalmennus eroaa urheiluvalmennuksesta?
Usein valmennuksesta puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen urheilu. Urheilumaailmaan verrattuna työelämässä tapahtuva valmennus on tuore ilmiö, joten mielleyhtymä urheiluvalmentajaan on täysin luonnollinen.
Jotta saadaan perusteet ensin kasaan, käydään muutama valmennusmuotojen perustavanlaatuinen eroavaisuus aluksi läpi.
Ensiksi:
Urheilumaailmassa valmentajan vastuulla on, että häneltä löytyy vastaukset taktisesti siihen, miten yksilön tai joukkueen kannattaisi toimia menestyäkseen. Häneltä odotetaan sitä.
vs.
Työelämässä valmentajan vastuulla on, että yksilö tai tiimi oivaltaa oman potentiaalinsa ja löytää keinot kulkea eteenpäin kohti haluttua tavoitetilaa. Kehitys tapahtuu ajattelussa ja valmentaja on tukemassa tätä kehitystä.
Toiseksi:
Urheiluvalmentajalla on omakohtainen kokemus lajin parista ja hän on myös substanssin asiantuntija. Valmennusopit ja se, miten urheilijoita ohjataan, ovat universaaleja.
vs.
Työelämässä valmentajan ei tarvitse olla alan substanssin asiantuntija, sillä hän ei ole neuvomassa valmennettavaa. Valmennuksessa puhutaan asioista, ilmiöistä ja toiminnasta. Valmentaja auttaa näkökulman vaihtamisessa, uudenlaisten ratkaisujen löytymisessä ja oman kyvykkyyden sanoittamisessa.
Nämä kaksi fundamenttia eroa on hyvä pitää mielessä, kun yrityksessä mietitään valmennuksen käyttöä ja ajatuksissa pyörii urheiluvalmennus esimerkkinä.
Millä tavoin urheilujoukkue luotsataan huippuvireeseen?
Menestyvästä joukkueesta puhuttaessa ei voi ohittaa luottamusta. Luottamus rakentuu sekä urheilijoiden kesken että valmentajan välille ja se heijastuu ihan kaikkeen tekemiseen. Milja puhuu joukkueen asiantuntijuuteen luottamisesta ja hän käykin urheilijoiden kanssa keskustelua erilaisista ratkaisuvaihtoehdoista ja näkökulmista. Urheilijoiden on luotettava siihen, että valmentaja tekee aina päätökset joukkueen parhaaksi. Valmentajan on tunnettava urheilijat yksilöinä riittävän hyvin, jotta pystyy ohjaamaan heitä tavalla, joka saa aikaan toivottua lopputulosta. Jokaisella on erilainen tapa toimia ja nähdä asiat.
Milja nostaa esiin ajatuksen siitä, että onnistuminen tarvitsee aikaa ja pitkästä prosessista täytyy saavuttaa yhteinen ymmärrys urheilijoiden kesken. Varmuus ja taito kehittyy lukemattomien toistojen ja tekemisen rutinoitumisen myötä. Valmentaja ei saa tuudittautua yksittäisten onnistumisten varaan, vaan tieto siitä, että suhteessa onnistumisten määrä epäonnistumisiin kasvaa hitaasti ajan saatossa. Rakentamalla suuren tavoitteen sisälle pieniä välitavoitteita, tekeminen pysyy mielekkäänä.
Onnistuminen tarvitsee aikaa ja pitkästä prosessista täytyy saavuttaa yhteinen ymmärrys urheilijoiden kesken.
Toisekseen Miljalle on tärkeää oivalluttaa urheilijoita. Usein se tarkoittaa kehollista oivalluttamista tarkoituksena vahvistaa myös minä-pystyvyyden tunnetta. Urheilijat ohjataan vaihtamaan näkökulmaa tekemiseen ja oppimaan sitä kautta uusia tekemisen tapoja.
Harjoitusten ulkopuolella tapahtuva ryhmäytyminen ja yhdessä keskustelu on substanssin ohella erittäin tärkeää. Epäformaali kanssakäyminen ja toisiin tutustuminen hioo joukkueen yhteen. Yhteiset keskustelut siitä millaisia yksilöinä olemme ja miten toivomme tulevamme kohdelluksi, luo yhteistä ymmärrystä erilaisuudesta. Tietoisesti suljetaan pois tulkintojen ja olettamusten vääristymiä puhumalla asioista ääneen. Toinen tärkeä elementti on vastoinkäymisiin varautuminen ja yhteisesti epäonnistumisten hyväksyminen. Milja haluaa myös urheilijoiden tietävän, että ainoa konsti kasvaa ja kehittyä on kulkea yhdessä haasteiden ja ongelmien läpi.
Milja haluaa myös urheilijoiden tietävän, että ainoa konsti kasvaa ja kehittyä on kulkea yhdessä haasteiden ja ongelmien läpi.
Yhteneväisyydet valmennuksien ideologiassa
Yllä pääsimme lukemaan huippuvalmentajan ajatuksia siitä, miten hän saa urheilijoista muodostettua yhteisen tavoitteen eteen työskentelevän joukkueen. Miljan filosofiassa on paljon yhteneväisyyksiä työelämässä tapahtuvan valmennuksen periaatteisiin.
Miljan valmennusfilosofiaa:
Luottamus
Yksilöllisyys
Aika ja kärsivällisyys
Tavoitteellisuus
Oivalluttaminen
Yhteinen ymmärrys
Epäonnistumisten hyväksyminen
Valmennus pohjautuu ajatukseen ihmisestä pystyvänä ja kehittyvänä. Valmentajan työtä niin urheilussa kuin työelämässä ohjaa usko ihmiseen, hänen potentiaaliinsa ja hyvyyteen. Menneisyys ei määritä tulevaisuutta. Valmentajan tehtävänä on suunnata tekeminen ja ajattelu tavoitteiden suuntaan. Tavoitteiden sanoittaminen ja tuominen tekemiseen, pitää toiminnan mielekkäänä.
Valmentajan työtä niin urheilussa kuin työelämässä ohjaa usko ihmiseen, hänen potentiaaliinsa ja hyvyyteen.
Valmennussuhde perustuu luottamukseen ja siihen, että valmennettava voi olla juuri sitä mitä hän on. Valmentajan tehtävä ei ole tuomita vaan työskennellään niiden asioiden parissa, mitä valmennettava tuo mukanaan. Tästä seuraakin jatkumona yksilöllisyys. Valmennus on yksilöllinen prosessi niin työelämässä kuin urheilussa.
Valmentajan on ymmärrettävä se, että muutos vie aikaa. Onko kyse fyysisestä tekemisestä vai ajattelun ohjaamisesta uudelle taajuudelle, ei ole väliä. Tekemisestä ja ajattelusta täytyy muodostaa rutiini ja se vie aikaa. Kun valmennettavaa oivallutetaan tutkimaan asiaa eri näkökulmista, muodostuu mielessä uusia mahdollisuuksia ja niihin tarttumisen kynnys madaltuu.
Valmennuksessa on tärkeää tilanteen, myös haastavan sellaisen, hyväksyminen ja sen arvostaminen. Ajattelun ohjaaminen siihen, mihin valmennettava voi vaikuttaa ja toisaalta todeta ne asiat, jotka eivät ole meidän vaikutuspiirissämme, selkeyttää tekemistä. Työskennellään sillä, mitä meillä on. Tärkeää on ohjata fokus omaan tekemiseen sen sijaan, että keskitytään muiden tekemisessä vellomiseen. Kohinaa on paljon, ihan niin paljon kuin sitä haluaa löytää. Valmentaja ohjaa keskittymään omaan tekemiseen ja strategiaan.
Valmennuksessa on tärkeää tilanteen, myös haastavan sellaisen, hyväksyminen ja sen arvostaminen.
Mitä työelämä voisi oppia urheilumaailmasta?
Selkeä tavoite. Huippu-urheilussa harvoin on epäselvää, mitä toiminnalla tavoitellaan ja mikä on seuraava steppi. Toki sivujuonteena on varsinkin joukkuelajeissa ja omanlaisena motivaattorinaan vaikkapa yhdessäolo joukkuekavereiden kanssa ja niin edelleen, mutta ne tukevat isoa tavoitetta, mikä on yhdessä asetettu tekemiselle. Miksi työpaikoilla ei toimita näin?
Valitettavan usein työelämässä edelleen sakkaa tavoitteiden selkeys tai niiden sanoittaminen siten, että ne puhuttelevat yksittäistä työntekijää. Arjessa olisi käytävä aktiivista keskustelua siitä, mikä on kokoonpanon tavoite lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Sen lisäksi, että tavoite sanoitetaan on myös tärkeää pohtia yhdessä, miksi tavoite on tärkeä ja minkälainen tekeminen auttaa meitä saavuttamaan tavoitteen. Millaisia esteitä voi matkalle tulla ja miten ne voitetaan.
Keskeneräisyyden ja virheiden hyväksyminen. Kärsivällisyys, kärsivällisyys ja kärsivällisyys. Urheiluvalmennuksessa on ymmärretty, että matkassa ja prosessissa on koko toiminnan tarkoitus. Valmentaja näkee pienet edistysaskeleet ja ne pitävät toiminnan suunnan oikeana. Kokonaisvaltainen ymmärrys ja hyväksyntä siitä, että kaikki ei muutu kerralla paremmaksi. Riittävän hyvän tason saavuttaminen riittää. Luonnollisesti taso nousee läpi kauden harjoittelun myötä.
Työelämän teesit oikein tekemisestä ja virheettömistä suorituksista luovat paineen yksilötasolla siitä, että epäonnistuminen ei ole sallittua. Tämä aiheuttaa sen, että työntekijä toimii omalla mukavuusalueellaan ottamatta riskejä suuntaan tai toiseen. Kehittyminen ja uuden oivaltaminen loppuu usein samalla hyvin nopeasti.
Onnistumisen tekemisen näkyviksi. Urheiluvalmennuksessa analysoidaan ja keskustellaan harjoituksissa paljon siitä, miksi me onnistuttiin. Mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että yhdessä onnistuimme tekemään jotain paremmin kuin eilen. Näiden havaintojen varaan rakentaminen tekee prosessista palkitsevan.
Työelämässä valitettavan usein keskustelu keskittyy epäonnistumisiin tai pahimmassa tapauksessa syyllisten etsimiseen. Se kun tuntuu meistä usein järkevältä. Onnistumiset saatetaan sivuuttaa joko kokonaan tai toteamalla yksioikoisesti, että tämähän menikin ihan hyvin. Sen sijaan, olisiko sittenkin hedelmällistä nostaa onnistuminen tikun nokkaan ja tutkia sitä? Mitä tapahtui ennen onnistumista? Mitkä asiat vaikuttivat siihen, että onnistuimme näin hyvin? Miten tätä tekemistä voisi hyödyntää muualla?
Yhteistyöstä puhuminen. Erityisesti joukkueurheilussa harjoituksissa puhutaan 90 %:sti siitä, miten kunkin urheilijan suoritus vaikuttaa muiden tekemiseen. Kukaan ei toimi tyhjiössä, vaan toiminta on aina suhteessa muihin. ‘Miten minä voin toimia, jotta toinen onnistuu paremmin’ määrittää tekemistä hyvin vahvasti. Valmentaja on apuna näkemässä näitä yhteyksiä. Toki joukkueessa voi olla keskushyökkääjä tai soolon esittäjä, jolla on jokin erityistaito, mutta isossa kuvassa se miten yhteistyötä joukkueena tehdään, määrittää menestyksen.
Työelämässä emme usein syvenny sen tarkemmin siihen, miten tekemällä onnistumme paremmin tai miten vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa autamme toinen toisiamme onnistumaan. Puhutaan tuloksista. Onnistuessa ollaan hiljaa ja kun menee penkin alle, etsitään syyllinen. Noin niinkuin kärjistetysti.
Henkinen valmennus. Jo meidän aikanamme ja junioritasolla onnistumisemme tukena oli henkinen valmennus. Keskityttiin mielikuviin, tunteisiin ja visioitiin mielessämme onnistuminen. Jokaisen tuli työstää mielessään, miltä onnistuminen tuntuu, miltä se näyttää ja mitä se vaatii. Nykyisin henkinen valmennus on selviö, kun puhutaan kilpatason urheilusta. Miksi se työelämässä puuttuu lähes kokonaan?
Työelämässä tapahtuva valmennus perustuu siihen, että valmennettava katsoo tulevaan ja näkee, millaista toiminta on kun onnistutaan. Mistä muut näkevät kun onnistun? Mistä tiedän, että onnistun ja niin edelleen. Pikkuhiljaa alkaa askeleetkin hahmottua onnistumisen suuntaan, kun ensin ollaan nähty mitä se on.
Erilaisuuden vaaliminen. Meidän lajissa oli ja on tietysti edelleen tärkeää, että teimme kaiken tismalleen samalla tavalla. Synkronoituna kokonaisuutena. Katsojalle tämä näyttäytyy siten, että jokainen luistelija on toisensa kopio ja kaikki tekevät samaa asiaa täysin samaan aikaan. Se, miltä suoritus näyttää katsomosta katsottuna, ei ole lähelläkään koko totuutta. Taustalla oli paljon erilaisia taitoja ja vahvuuksia, joita hyödyntämällä kokonaisuus saatiin toimimaan. Hyvyyden näkeminen erilaisissa tavoissa toimia, reagoida ja ajatella luo tilaa yksilöllisyydelle. Valmentajan tulee löytää jokaisen urheilijan hehku eikä ketään ole varaa rikkoa henkisesti eikä fyysisesti.
Työtiimeissä erilaisuuksien ja eri vahvuuksien hyödyntäminen unohtuu vahingollisen paljon. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että kun ihminen pääsee hyödyntämään omia vahvuuksiaan työssään, työ ja tekeminen motivoivat ja innostavat tekijäänsä. Siksi tämä on niin valtavan tärkeä kokonaisuus. Valmennuksella päästään pohtimaan omia motivaattoreita, sanoittamaan vahvuuksia ja niitä asioita, joita tekemällä yksilö innostuu.
Kaipaatko muutosta?
Mikäli toivoisit teidän työyhteisössä näkyvän enemmän urheilumaailmassa hyväksi havaittua filosofiaa, on valmennus yksi tehokas keino haastaa juurtuneita ajattelumalleja ja herättää uusia näkökulmia. Ole yhteydessä matalalla kynnyksellä ja keskustellaan tilanteestanne sekä siitä, mitkä valmennusmuodot voisivat palvella teidän tarpeita parhaiten.
Haluaisitko kuulla lisää Miljan upeasta valmennusfilosofiasta? Milja tekee puheenvuoroja ja työpajoja työyhteisöille urheiluvalmennuksen soveltamisesta työelämään. Voit olla Miljaan yhteydessä: milja.sarkkinen@gmail.com
